12/25/2017

Muistoja [Jupi]

Heipä hei! Täällä kirjoittelee Jupi. Minua pyydettiin kokoamaan muistojani yhteen, aivan kuten Nadia aikaisemmin teki. Minä kuitenkin olen asunut tallissa jo kauan, niin ajattelin kertoa "suurimpia" muistojani.


Ensimmäsiä isoimpia muistojani on kevätkirppistapahtuma. Kävin kerran läheisellä koululla järjestetyssä kevätkirppispäivässä. Siellä oli paljon ihmisiä, pieniä ja suuria. Pari pientä ihmistä tuli silittelemään minua. Oli myös estekisat, jotka minä voitin. Siellä oli tosi kivaa. :D

Olen matkustanut Katatu kanssa monissa paikoissa. Ainakin junalla Toijalaan ja ympäri Etelä-Pohjanmaata kavereiden luona. Olen tutustunut moniin hevosiin matkoilla ja saanut paljon kavereita. Etenkin junareissu oli huisin hauska, puut vilisivät ohitse ja liikuimme tosi nopeasti. Silti minua ei jännittänyt yhtään!


Kerran teimme äitini Rommien (ja tietysti Katatun ja Hileen) kanssa pitkän retken keskustaan. Matkaa tuli Katatun mukaan 13 kilometriä. Aikaa kului yli kaksi tuntia, koska meidän täytyi kävellä lähes koko matka. Tie oli niin inhottavan kivinen. Muistan yhä ne terävät, isot kivenmurikat kavioideni alla. >_< Toki laukkasimme ja ravasimme aina kun tuli hiekkakohtia. Minusta oli kivaa päästä kunnolla maastoon, vaikka olisinkin halunnut juosta enemmän. Keskustassa kulki paljon autoja ja muutama vastaantulija ihmetteli meitä hevosia. Pääsimme sitten syömään lättyjä mummolaan ja matkustimme autolla takaisin kotiin - en olisi jaksanut kävellä enää metriäkään!


Yhtenä kesänä oltiin Kauhajoella Katatun kavereiden luona. Voi siellä oli ihanaa! Olimme sievässä paikassa luonnon keskellä, kaukana kaikesta. Oli lampi, uima-allas, trampoliini ja ihan oikeita poneja! Käytiin myös lenkillä koirien kanssa, minusta oli kivaa kisata kumpi juoksee nopeammin, noh koira taisi voittaa, mutta olen silti nopea. :( Laukkasimme pellolla ja hiekkateillä, hyppäsimme esteitä - ja minun ennätykseni 130cm! Vierailu huipentui kisoihin, jotka olivat yhdet ensimmäisitä ns. virallisista kisoista, joissa olin.


Sinä päivänä, kun Katatu ja Hile saivat minut valmiiksi, sain lainata äitini suitsia kun menimme maastoon. Maastossa oli hurjan pelottavaa! Säikyin kaikkea, etenkin epämääräisiä pusikoita, joissa varmasti väijyi hirviöitä. Kiersimme nykyisen suosikkimaastoreittini, joka menee uimapaikan ohitse. Huh, en ymmärrä miten olin niin hirmuisen pelokas! Nykyisin olen rohkeampi, Nadian mukaan maailman rohkein poni! :)

Me kaikki Kht Chiaron hevoset lähetämme myöhästyneet jouluntoivotukset! <3

8 kommenttia:

  1. Kht örugg12/25/2017

    Voitko tehdä seuraavaksi Tuikusta tällätteen
    Ps:tää oli kiva postaus

    VastaaPoista
  2. Eiköhän se onnistu 😊
    Kiitos 💕

    VastaaPoista
  3. Anonyymi12/25/2017

    Jes! Toiveeni toteutui ja kiitos siitä! Kirjoitat näitä kivalla tyylillä! Hyvää talven jatkoa sinulle!💕

    VastaaPoista
  4. Anonyymi12/27/2017

    Tää oli taas jälleen kerran aivan mahtava postaus! Jupi o mun lemppari sun hevosist! <3
    -shetlanninponi1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että tykkäsit! 😃 Kiva kuulla :3

      Poista
  5. Anonyymi1/13/2018

    Todella kiva postaus! Voisitko tehdä näitä lisää? 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tarkoitus olisi tehdä lisää. 😊

      Poista